Meidän 1-vuotias

Synttärit oli ja meni, samoin miehen joululoma oli ja meni.
Näin nopeeta kuukausi taas meni että joulukuun viimeisiä päiviä viedään ja kohta otetaan vastaan uusi kuukausi ja uuden vuoden!
Toivon että 2016 tuo yhtä paljon onnellisuutta kun tänä vuonna on ollut.

Mutta mitäs meidän 1-vuotias? Neuvolassa käytiin viime viikon tiistain jossa mitattiin ja punnittiin, lopuksi vielä sai 3 piikkiä.
Neiti on kasvanut isoksi tytöksi, 80,4cm pitkä missi ja 12,4kg täyttä rakkautta <3

Pari askeltakin hän osaa jo kävellä ilman tukea mutta taitaa olla vielä hieman pelottavaa koska mielummin hän kyllä ryömii.

Jotain uutta mitä on tullut niin taitaa olla eroahdistus, melkeen joka kerta kun en ole näköetäisyydellä niin neiti alkaa huutamaan ja itkemään!
Isin tai kenenkään muun kanssa hänellä ei ole tota "ongelmaa", pelkästään minun kanssani.
Toivon mukaan on nopeeta ohi menevä vaihe.

Kuvia synttäreiltä; oli itsetehty babblarna kakku, voileipäkakkua, cookie dough palloja ja kaikkee muuta herkkuja!
Lopuksi kun vieraat lähtivät niin saivat vielä kotiin mukaan kiitos-purkit.

Juhlat olivat ihanat ja lämpimät ja olen kiitollinen että neidillä on niin paljon ihmisiä hänen ympärillään jotka välittävät ja rakastavat häntä! <3

Koska päiväkotiin?

Tuntuu välillä nyt jo siltä että en riitä meidän neidille, näkee kuinka hän joskus turhautuu päivisin.
Miten edes stimuloida näin pienen aivoja? Piirretään, maalataan, ollaan leikkikentällä, ollaan vaunuttelemassa, leikitään leluilla, leikitään yhdessä ja yksin, käydään kaupungilla/kaupoissa, joskus taas vaan maataan sängyssä ja söpöillään.

"Siivous talkoihinkin" olen ottanut hänet mukaan ja hidasta hommaahan se on kun joutuu pyykkiä laittaes odottamaan sitä yhtä sukkaa monta minuuttia ennen kun hän sen antaa että saan laittaa kuivumaan ;)
Imuroida neiti ei vielä osaa mutta kovaa ryömii perässä ja välillä koskettaa tota huutavaa vehjettä.
Tiskata hän sen sijaan osaa ja voin kertoa että sen jälkeen ei löydy yhtäkään kuivaa kohtaa keittiöstä, mutta mukavaa puuhaahan se on :D

Mutta kuiteski siellä takaraivossa on että ei aina riitä ja silloon alkaa miettimään päiväkoteja.
Kuinka nuorena sinne uskaltaa laittaa? Mikä on paras just mun lapselleni? päiväkoti vai perhepäivähoitaja? Pärjäiskö ihan oikeesti siellä yksin?
Sattuu mamman sydämeen miettiä etten saa olla kotona pienokaiseni kanssa ikuisesti.

Paljon miettimistä tässä päivässä.
Pitäisi keksiä veljelleni, isälle ja miehelle joululahjat? Ja mikä sattuma että kaikille miehille on vaikee löytää/keksiä lahja, hahah!
Johannallekin pitäisi vielä ostaa jotain ihan pientä jouluksi.
Eli ihan loppu spurttia viedään niin saa laittaa koko katse synttärijuhlien tarjoiluun.

16.12

Tein tänään ensimmäistä kertaa elämässäni cookie dough taikinaa.

Harmi että sokeri oli aivan vääränlaista joten maku jäi vähän oudoksi mutta muuten ihan hyvää!
Kävin illalla ostamassa intiaanisokeria ja toivon että se maistuu paremmalta, muuten en tarjoile yhtään mitään sunnuntain synttäreillä kun menee hermot ;)

Kakun täytteetkin sain valittua tänään, kirjoitin lapulle ainekset valmiiksi ettei tarvi perjantaina enää stressata kaupassa kun kaikkea mahdollista pitää muistaa.
Ja toivon että kakku jumalat on mun puolella tänä viikonloppuna koska ihan itse aion tehdä täytekakun! (olen yhden ainoaan kerran elämässäni tehnyt yhden)

Tänään on muistunut mieleen synnytys joka toinen minuutti, esim nytkin tuli mieleen että näihin aikoihin kärvistelin kivuilla synnytyssalin sängyllä.
Huomenna meidän neiti täyttä 1 vuotta <3 minne tämä eka vuosi oikeen katosi?

Näin 1 vuoden ikäisenä niin leikattiin neidit etuhiukset! Ne on jo pitkään ollut hänen silmiensä edessä ja hermot neidillä on mennyt moneen kertaan ku jotain aina osunut silmiin.

Itkuhan siinäkin meinas tulla ku nyt jo pitää ruveta "pienen vaivan" hiuksia leikkaamaan, hahah!

Lahja on valmiina keittiönpöydällä odottamassa että syntymäpäivä sankari herää, loput lahjat hän saa sitten sunnuntaina.

Synnytyskertomus

Tällää päivämäärällä viime vuonna heräsin muuhun kipuihin kun pää, heräsin mahakipuihin ja vessassa käydessä huomasin että vuodan verta.
Taisin olla liian väsynyt kun en edes vaivautunut lähettämään miehelle viestiä töihin mitä tapahtuu ja en edes katsonut kelloa mutta veikkaisin että 7-8 maissa aamulla.
Koska sängylle menin takaisin ja nukahdin uusiksi.

Heräsin uudestaan 12 aikoihin ja makasin vain sängyssä koska pää oli räjähtämäisillään mutta olin myös hyvin innoissani että tänäänkö lentää lapsi mahasta ulos! Viikkoja oli sentään jo 41+3 ja oltiin saatu lähete synnytyksen käynnistykseen 41+5.

Pieniä menkkakipuja siinä oli koko aamu- ja iltapäivän.
Mieskin pääsi kotia vähän ennen 16.00 ja oli ihmeissään kun en ollut lähettänyt/soittanut mitään.
Makasin koko päivän sohvalla silmät kiinni tai toisella silmällä kurkkien telkkaria.

18.00 alkoi sportin peli ja silloon rupes olemaan vähän oudompi olo joten päätin mennä suihkuun istumaan, josta sitten vähän väliä piti huutaa mikä tilanne pelissä.

Välillä poistuin suihkusta sängylle mutta kokoajan rupes olemaan tukalampi olo kun suihkusta pääsin niin menin aina takaisin tulikuuman suihkuun.
Kun peli loppui niin silloin ei edes suihku enää auttanut vaan kovat ja tiheät supistukset tuli ihan puun takaa joten kirosin hiljaa että nyt jumalauta lähetään synnärille!

Automatka tuntui ikuisuudelta vaikka oikeasti se kesti sen 2-3min, hahahaha!

Synnärille päästyä kello oli noin 21.00 ja mut laitettiin käyrille tutkimushuoneessa ja voi jessus kun oli tukalaa yrittää maata paikoillaan.
Sitten sieltä kätilö tuli ja sanoi että tiheät on supistukset että katsotaan mikä tilanne, olin 3cm auki ja mulle annettiin sairaala vaatteet päälle ja eiku synnytyshuoneeseen.
Synnytyshuoneessa huomattiin että kamera ottanut iskua jostakin ja hajonnut eli ei paljoo kuvia sieltä saatu.

En tiennyt siinä vaiheessa miten päin olla koska kivut olivat ihan omaa luokkaa, tuntui siltä että halusin repiä raajat irti ettei tarvi tuntea enää samaa kipua.
Siinä rupes jo miettimään että mikä on normaalia kipua kun eivät enää tuntunut aikasemmilta supistuksilta.

Sain oxanest piikin joka ei auttanut ollenkaan joten kätilö pyysi anestesialääkärin paikalle.
Tässä kohtaa kun epiduraalipuudutus piti laittaa niin meinasin potkasta kätilön ikkunasta ulos! Sillä hetkellä hän oli vain tiellä, piti mua huonossa asennossa ja mumisi omiansa samaan aikaan kun anestesialääkäri sanoi että pitää saada parempi asento ja olla liikkumatta.

Senhän mä jo tiesin ja siksi menikin hermot. Sanoin pään sisällä vittu, liikuin parhaaseen asentoon ever ja lääkäri kiitti.
Sinä hetkenä ajattelin mielessäni että "IN YA FACE BIAATCH"

Eka puudutus auttoi hetken ja sain torkuttua.
Tässä kohtaa olin kuulema kätilön mukaan 5cm auki.
Kun toinen puudutus laitettiin niin ei enää auttanut, laitettiin ilokaasu päälle mutta eihän sekään mitään auttanut.

Kätilö ymmärsi hakea avustavan lääkärin katsomaan tilannetta.
Samalla lääkäri pisti kohdunkaulan puudutuksen, enkä kyllä tiedä miksi ;)
Mutta yhtäkkiä olinki vain 3cm auki, vauva stressaantui mahassa mitä kauemmin aikaa kului.

Hetken siellä alapäässä ronklattua lääkäri totesi että synnytys on pysähtynyt ja vauvan pää on virheellisessä asennossa.
Eli päädyttiin kiireelliseen sektioon.
Siitä asiat eteni nopeeta, äkkiä tuli 2 hoitajaa lisää valmistamaan mut leikkaukseen.

Leikkaussalissa oli sama ihana anestesialääkäri odottamassa <3
Tällä kertaa sain ihan itse laittautua oikeaan asentoon, huusin "älä vaan tee mitään vielä tulee supistus" x3, mitennii olin peloissani että olisi tökkiny neulan ja olis osunu hermostoon...

Voin kertoa että kun puudutus vaikutti niin djiisus mikä taivas!
Ihanaa kun kipu loppui kun seinään ja siinä vaiheessa huomasi miten loppu ja väsynyt ihminen voi olla.

03.46 masusta ulos tuli 4045g klöntti jolla oli pituutta 50,5cm.
Leikkaavat lääkärit mumisi jotain ja ihmetteli miksi lapsi ei huuda.. Oli pitkä hiljaisuus ja yhtäkkiä kuului parkuminen ja lääkäritkin totesi että "noniin tulihan se sieltä".
Oltiin annettu lisähappea kun ei ollut lähteny kunnolla hengittämään.

Vauva tuotiin mulle näytille ja siinä hän oli silmät auki, hiljainen ja vain katseli mammaa <3

Lapsi ja isi lähti BBlle, ja sinne mä jäin leikkauspöydälle odottamaan että maha saadaan ommeltua kiinni ja sitten siirrettiin heräämöön.

Heräämössä olin ikuisuuden, pulssia ei saatu laskemaan ja en tiedä mitä kaikkea lääkettä annettiin.
Jossakin kohtaa kysyin että onko täällä ilmastointi rikki kun on niin perkeleen kuuma.
Siinä vasta huomattiin että mulla oli kuume, olin läpimärkä hiestä.

14 aikoihin mutkin siirrettiin bblle kun ei osattu sanoa mikä pulssia vaivaa tai tehdä asialle mitään ja seuranta jatkui osastolla.
Melkein heti tyttö tuotiin huoneeseen mun luo ja pääsin pitämään sylissä ekaa kertaa.

Jo sairaalaassa meidän neiti ei ollut nukkuvaa sorttia päivisin, vaan hereillä piti olla ja ihmetellä uutta maailmaa!

Mites teidän muitten synnytys on mennyt/sujunut? :)

Parisuhde synnytyksen jälkeen

Parisuhde raskauden jälkeen oli jotain mitä mietiskelin paljon raskauden aikana.
Mitä tulee tapahtumaan meille kahdelle? Onko meillä enää aikaa toisillemme? Hiipuuko rakkaus?

Eli kaikkia maailman kysymyksiä pyöritin päässäni mutta en osannut antaa vastausta niille koska enhän minä tiennyt mitä tulee tapahtumaan.
Kaikki oli niin uutta mutta ilman miestäni niin en ikinä olisi pärjännyt synnytyksestä saatika ekasta ajasta kotona pienen nyytin kanssa :)

Näin jälkikäteen katsottuna niin ihan turhaan murehdin!
Meillä menee paremmin kun hyvin, riidat vähentyneet radikaalisti vaikka huulen heittoa vähän väliä löytyykin ;) mutta sen sijaan löytyy paljon hellyyttä.
Paljon onnellisempi olo synnytyksen jälkeen kun katsoo noitten kahden hääräilyä yhdessä.
Yhteistä aikaakin saadaan jos halutaan ja yleensä se painottuu 3h/pari kertaa kk (tai joskus enemmän) kun käydään jäähallilla kahdestaan katsomassa peliä.

Rakkaus tota miestä kohtaan vain vahvistuu kun huomaa miten huomaavainen hän on, haluaa että kaikilla on hyvä olla, auttaa askareissa vaikka käy itse töissä päivisin jne.
(likaiset vaatteet hän toki jättää keskelle lattiaa, murrr!)

Onhan toki olemassa negatiivisiakin asioita mutta ne eivät paina mitenkään mieltä.
Jokainen on omalaatuinen ja jos niitä ei jaksa kattella niin ei ole pakko.
Mä oon hyväksynyt mieheni huonot puolet vaikka välillä tuleekin sanaharkkaa joistakin asioista.
Mutta life is life ja life goes on.

Joten ei voi muuta sanoa kun että todella tärkeä toi mun murmeli on <3

Shoppailua

Tänään me tytöt lähdetään kaupungille seikkailemaan!
Odotan vaan että neiti tekisi tarpeensa niin ei tarvi heti etsiä vessaa kaupungilla.
Käydään ostamassa viimeiset joululahjat, käydään etsimässä yhtä leivontatarviketta ja sitten kuulema siellä jossakin on tänään pop up-kirppis niin sinne olisi myös kiva päästä katsomaan.

Aamulla katselin neidin touhuja niin tajusin olevani kateellinen hänen yökkäristä :D
Se on niin ihanan värinen ja tuntuinen että tahtoisin itselleni samanlaisen.

Mukavaa päivää teille kaikille ja kuullaan myöhemmin.

Ilman sua ei olis joulua

Mieheni sanoi eilen jossulle "ilman sua ei olisi joulua".

Kysyin että miten niin ei olisi? Ja vastaukseksi sain ettei tiedä, sellainen tunne vaan.
Mietin sitten itse tuota ja tulin itse samaan lopputulokseen, on se neiti vaan meille niin tärkeä ja on vaikea kuvitella elämää ilman häntä.

Hän on meidän vauhdikas, aurinkoinen ja erittäin puhelias rakas lapsi <3
Hän antaa meille jo harmaita hiuksia joka päivä, on ihanaa seurata hänen kehitystä, ja koko sydän lämpenee kun pysähtyy katsomaan häntä että hän on juuri minun lapseni ja tuo iloa jokaiseen meidän päivään.

Vietämme joulua jeerpyys 24pvä anoppilassa ja 25pvä mennään korkeamäelle minun vanhempieni luokse, eli perheen kesken ollaan jouluna ihan kuten haluamme.
Hautausmaalla käydään 24 päivä, aamusaunaa, puuroa, aku ankkaa, ruokaa ja hengailua! En jaksais enää odottaa.

Ostin Jossun talvihaalarin Ruotsista keväällä ja niissä ei ollut jalkalenksuja joten aina käyttäessä pultut nousivat ylös mikä oli häiritsevää, tänään sitten laitoin napit ja jalkalenksut kiinni kun neiti nukkui niin nyt pysyy pultut kasassa.

Neiti sai ikean hyllykön huoneeseensa, nyt pitää vaan kysyä kaverilta voisiko hän käydä ikeassa hakemassa pinkit laatikot tohon.

Käytiin vielä illalla vaunuttelemassa mummin kanssa hakemassa fb-kirpparin löytöjä, on toi kierrätys vaan niin kätevää hommaa :)
Nyt karkkia, telkkaria ja makoilua.

Ikuisuus projektit

Noin vaan hurjahti jälleen kerran viikonloppu ohi.

Meillä ollut kerrankin rauhallinen viikonloppu, mitä me kaupungilla pyörittiin kaupoissa ja käytiin ruokakaupassa.
Eilen sitten oltiin melkein koko päivän Jossun mumman ja paapan luona, missä vastassa oli myös serkkupoika kun saavuttiin <3
Muuten ollaan vaan oltu kotona.

Sain viikonlopun aikana myytyä pois turvakaukalon ja kävelytuolin jotka on vain seissyt Jossun huoneessa pölyyntymässä monta kuukautta.
Nyt sinne tuli niin paljon tilaa että mahtuu kallax/expedit hylly, joten sellaisen haetaan sinne tänään suvilahdesta.

Jossun "iso" sänkykin odottaa tuolla huoneessa että saisin sen valmiiksi.
Ostin kirpparilta vanhanajan jatkettavan sängyn, jonka nyt sitten maalaan valkoiseksi prinsessa sängyksi.

Mulla sattuu tulemaan näitä päähänpistoksia vähän väliä kun on pakko saada jotain mutta on joko liian kallis tai väärän värinen.
Halusin tripptrapp syöttötuolin jossulle mutta uutena ne maksaa ihan törkeesti omasta mielestäni, joten ostin vanhan tripptrapin kirpparilta 20€ jonka maalasin sitten valkoiseksi ja ollaan oltu todella tyytyväisiä!

Samoin olin pitkään halunnut valkoisen vitriinikaapin mutta nekin aina maksanut mammonaa kunnes sitten taas löysin kirpparilta 50€ yhden ja yllätys yllätys maalasin sen valkoiseksi ;)

Nupit pitäis vaihtaa mutta en ole vielä saanut sitä aikaiseksi.

(Ja olen vielä maalannut noi jalat ton "jälkeen" kuva jälkeen joten ei tarvi kauhistua kun jalat ovat eri väriä kuvassa :D)

Yksi ongelma on aina ollut mistä löytää aikaa näitten tekemiseen, jos olis överisti aikaa nii maalaisin varmaan jo jokasta nurkkaa täällä kotona ;)
Mulla on tavarat aina esillä ja sitten kun löytyy pieni paussi niin teen jotain pientä.
Sänkyyn esim laitoin akryylimassaa viikonloppuna kun oli 4min aikaa tehdä jotain pientä.

It's friday baby!

Musa soi, punkku avattu, suihkussa käyty, meikit naamas ja eikun baanalle.. *NOOOT*
Ei ihan mee perjantait ja asiat noin enää, hehe!

Ennen kun ei ollut viekä lasta niin asiat meni just noin, ihan joka viikonloppu oli täyttä bailaamista enkä ymmärrä miten kroppa on kestänyt sitä meininkii olla hereillä melkeen 24/7.
En edes ymmärrä mitä hauskaa siinä on ollut? Aina sama baari, samat naamat siellä hillui, sama fiilis, sama musa jne.
Pari vuotta kävin toki mukana bailaamassa mutta yleensä selvinpäin tai sitten juomassa vain yhden, mutta eihän ihmiset sitä huomannut että olin selvinpäin kun olen muutenkin niin menevää tyyppiä, paitsi tuntemattomien kanssa olen ujo ja hiljainen.

Pari viikonloppua sitten lähetin miehen ja lapsen pois mummolaan yöksi kun meillä oli pikkujoulut tyttöjen kesken, käytiin päivällä ravintolassa syömässä ja siitä sitten tänne meille.
Meillä oli ilmaisliput baariin ja yllätys, KUKAAN meistä ei jaksanut lähteä!
Me istuttiin mielummin meillä ja puhuttiin maailman menosta samalla ku maisteltiin alkoholia.
Tänä vuonna olen ollut 3 kertaa baarissa ja ne on ollut omat valmistujaiset, tyttöjenilta x2 jos muistan oikein.

On se nyt vain niin että ei mua vaan kiinnosta toi baarittelu enää sitten milläänlailla.
Ihan oikeasti istun mielummin kotona perjantai iltana telkkarin ääressä, mussutetaan Johannan kanssa maissinaksuja kilpaa ja illan päätteeksi käydään kylpemässä yhdessä ja siitä yöunille <3 ja aamulla keksitään jotain kivaa tekemistä päivälle.

Kun miettii olenko muuttunut ihmisenä sen jälkeen kun synnytin lapsen niin en oikein tiedä.
En ainaskaan paljoa, yhtä hihhuli ja menevä olen vielä ja järjestän mielelläni aikaa ihmisille jotka ovat minulle tärkeitä.
(Pitäis kysyy kavereilta tää kysymys niin sais tietää, kun ei aina itse huomaa jos on muuttunut)

Tänä perjantaina me mennään kauppaan, kaupungille ja vietetään koti-iltaa, lauantaina käydään isopaapan luona ja sunnuntaina pitäisi käydä mummolassa laittamassa turvaportit rappusiin.
Joten mukavaa viikonloppua teille kaikille, peace out \./

What about me

Olen aina ollut todella "ankara" itseäni kohtaan kun on ollut kyse rahasta.

En mielelläni törsää rahoja vaan mielummin pidän niistä visusti kiinni ja säästän.

Varsinkin kun pitäisi ostaa itselleni jotain esim vaatteita, meikkiä, koruja, kenkiä tai jotain niin aina kysyn itseltäni moneen kertaan "tarvitsenko/käytätkö", yleensä jätän tavaran hyllylle ja poistun paikalta kunnes illalla kotona sängyssä havahdun siihen että "ei kyllä se on pakko saada" ja eikun hakemaan aamulla.

Hyvin harvoin vain niin tapahtuu, yleensä se on niin että en vain tarvitse.

Mutta siihenkin on ruvennut tulemaan muutoksia!

Kuten nyt annoin itseni törsätä rahaa ja värjätä hiukset kampaamolla, ja se on jo jotain aivan uutta minulle joka on koko elämäni värjännyt kotona :D

Ja sinä päivänä kun painan yhtä paljon kuin ensimmäistä kertaa ollessani äitiysneuvolassa niin olen luvannut itselleni että koko vaatekaappi menee uusiksi!

(Eihän siihen ole kun 10kg enää mutta voin kertoa että ne istuu tiukasti kiinni)

Raskauden aikana lihoin 35kg!! (joo morjens, tiedän! :D)

Ja parasta tossa lihomisessa oli kun ei syöny mitenkään enemmän ruokaa tai karkkia ja liikuntaakin oli paljon, varsinkin hyötyliikuntaa töissä kun kokoajan piti olla liikkeessä.

Vielä tänä päivänä syön samallalailla kun ennen raskautta ja raskauden aikana, toki liikunta on nyt jäänyt vähäisemmälle.

Kun Johanna oli syntynyt niin ei tippunut paino kun 6kg heti synnytyksen jälkeen ja sitten paino jumittui.

Voin kertoa että pieni shokki oli päällä että tulenkohan ikinä laihtumaan varsinkin kun oli tuore haava mahassa. (Olin ihan varma että sektio oli "haavoittanut" mun vatsalihakset :D)

Eli tähän mennessä olen "laihduttanut" 19kg raskauden jälkeen ja kuten sanoin niin ei ole kun vaivaiset 10kg enää jäljellä.

Olen ollut armollinen itselleni ja miettinyt että hitaasti hyvä tulee ja näinhän se on :)

Lupasin itselleni että koko joulukuun saan herkutella jos siltä tuntuu mutta tammikuussa aletaan tekemään kehoni kanssa töitä jotta saataisiin mamakin huippukuntoonkin joskus.

Nyt odottelen että neiti herää päikkäreiltä niin saadaan laittautua ja lähteä mammatreffeille viettämään pienokaisten 1v juhlia!
Naposteltavatkin on valmiina, hoitolaukku pakattu, mama valmiina eli nou hätä.

Isot syndet

Voihan juukelis kun meillä ollut vauhdikas ilta!

Kuten jo olen kertonut niin meidän joulukuun vauvaryhmällä oli tänään treffit jossa juhlittiin kaikkia meidän vauvoja, eli yhteiset 1-vuotis bileet <3

Nyyttäri meiningillä mentiin taas ja oli kyllä niin herkkua kaikki tarjoilu.

Mutta siis THE KAKKU, voi huh huh sanon minä.. Se oli niiiiiiiin herkullinen ja vei kielen mukanaan! Täällä mä pimeydessä vielä sitä himoitsen ;) 

10 pistettä jutta mammalle joka kakun oli leiponut *peukku*

Toivottavasti tällänen kiva meininki jatkuis meidän ryhmässä ja että joka vuosi vois pitää tälläset yhteiset isot synttärit.

Nyt on niin väsy että pakko laittaa silmät kiinni ja toivottaa nukkumatti tervetulleeksi.

Avutonta meininkii

Sattuu, itkettää, suututtaa, kiukuttaa ja miköän ei ole hyvin kun hampaita tulee.
Voi jumaleishön mikä yö, neiti heräillyt 15-20min välein itkemään ja kello 1 olen ottanut hänet sohvalle istumaan missä kökki 3 asti hereillä.
Nukahti nätisti ja nukkui 2h putkeen enkä tiedä siitä kello 5 herätyksestä muuta kun että muru nousi ylös vaikka hänen herätyskellonsa soi 6lta joka aamu.
Vielä sen jälkeen heräsi kerran huutamaan mutta nukahti itse uudestaan ja heräsi vähän ennen 10 tähän päivään.

Tiedän itse kokemuksesta kuinka paljon noi hampaat sattuu ja tekee niin pahaa kun ei paljoa voi tehdä.
(Itselläni reistaili kesällä viimeiset kaksi viisaudenhammasta ja se kipu tuli niin yhtäkkiä ettei auttanut muuta kun varata akuuttiaika ja mennä repimään hampaat pois.)

Toivon mukaan tää olis nopea ohimenevä vaihe ja päästäisiin takaisin normaaliin nukkumiseen.
Tuntuu siltä että silmäpussit painaa 250kg tänään mutta ihmettelen kuinka ei ole enempää väsymystä, hitaillahan pääkoppa on mutta ei niin väsy että nukahtais pystyyn.

Jotain mikä oli ihanaa, että tein valmiiksi couscous-kanasalaatin eilen illalla niin tänään ei ole tarvinnut kokata mitään lounasta vaan on vain saanut ottaa ulos jääkaapista ja syödä.
Neitikin leikki nätisti lattialla niin sai syödä ihan rauhassa ilman että on repimässä paidasta.

Kauppaankin pitäisi tänään päästä, aamulla vielä muistin mitä kaikkea piti ostaa mutta nyt en enää.
Mietin onkohan raskaudella ollut jotain vaikutusta muistiini koska muistan asioita todella huonosti nykyään ja kuulenkin välillä joskus huonosti.
Esim voi olla tilanteita missä mies on kysynyt jotain minulta mutta se mennyt ihan ohi, eli en ole kuullut. Tai sitten kuulen ihan vääriä sanoja.
Olen miettinyt johtuuko vain ihan väsymyksestä mutta muistan että alkoi jo raskaudenaikana.
Onko jollakin muulla ruvennut reistaileen muisti?

1v poika ja muuta

Viikonloppu oli ja meni, kaikki tekeminen painottui lauantaille :D
Perjantait ovat meillä yleensä rauhallisia koti-iltoja ja kauppa päiviä.

1 joulukuuta palosaarelle (kapteeninkatu 18) avattiin uusi parturi-kampaamo velvet, todella hienosti rempattu, siistin näköinen ja ylellisen tuntuinen!
10.00 mamalla oli aika sinne tukkalääkärille, oli hiukset kellastuneet niin pahasti kun en enää jossain vaiheessa omistanut enää silvershampoota, enkä jaksanut käydä ostamassa uutta ;)
Hiuksista tuli taas jälleen kerran aivan upeat! Ja kaiken lisäks sain hienosti laitetut hiukset ettei tarvinnut miettiä hiusten laittoa enää sinä päivänä.
En voi muuta kun suositella ja itse en tuu vaihtamaan kampaamoa vaan pysyn tuolla mun tukkajumalan luona :D

Voin kertoa että oli kiva tulla kotia kun hiukset olivat jo valmiiksi laitettuna, eikun 10min ja meikit naamassa ja ready to paaarteey!
Kummipojalla (Johannan serkulla) oli syntymäpäivä lauantaina ja käytiin juhlistamassa tuoretta 1-vuotiasta.
Siis en vieläkään ymmärrä minne tämä vuosi on hävinnyt, aivan outoa miettiä ettei noi rakkaat pallukat ole enää mitään sylivauvoja.
Tarjolla oli kaikkee maailman hyväskää ja pyörien sieltä pääsi lähtemään viemään Jossua mummin&moffan luokse niin me päästiin murun kanssa katsomaan taas kiekkoa hallille.

Noh, eihän siinä kauaa kestänyt ennen kuin tukka meinas tipahtaa päästä ja vitutus nousi mittareissa melkein täyteen.
Vaikka Vaasan sportin peli nyt jälleen oli mitä oli niin mikään muu ei vituta yhtä paljon kun seistä fanikatsomossa, huulta purien sai olla ettei huutanut törkyyksiä.
Eli saas nähä montako kertaa peleihin enää viitsii mennä (paitsi sit jos älypäät tois moottoritien seisomapaikat takaisin NYTHETI kiitos!)

Sunnuntaina olimme syömässä jämäpaloja synttäreiltä ja viemässä Jossun kutsukortteja ympäri kaupunkia.
Askartelukin on jo alkanut mutta lopputuloksen saatte nähdä sitten synttäreitten jälkeen ;)

Mammatreffit

Ei näköjään olisi saanut sanoa mitään nukkumisesta kun heti neiti alkoi itkemään ja nukkui vaan pätkissä koko yön, aamulla sitten kokeilin suuhun niin oli tullut 2 lisää hammasta läpi.

Anyway, facebookissa tuli tänään vastaan artikkeli joka pisti miettimään miten on/on ollut omalla kohdalla noi treffit muitten mammojen kanssa.
(http://www.vauva.fi/artikkeli/sina/vanhemmuus/aitiyslomalla_yksinainen_en_kuulunut_kenenkaan_kerhoon)

Alussa kotona ollessani niin en jaksanut mennä ovesta ulos muuta kun lähikauppaan.
Sitten myöhemmin löysin yhden blogin kautta mammaryhmän Vaasasta ja siellä sitten on ollut kerran viikossa mammatreffit siitä lähtien mutta en ole päässyt mukaan kun kerran koska treffit ovat suurimmaksi osaksi olleet liian kaukana että jaksettais kävellä ja meillä ei ole ollut autoa millä kulkea päivisin ja myöhemmin neidillä on ollut päikkärit juuri silloon kun treffit jo alkaneet.

Ensi viikolla meillä on treffit iltapäivällä jossa vietetään kaikkien 1-vuotis syntymäpäiviä!
Aika kivaa mun mielestä että paikalle tulossa 18 aikuista ja 18 lasta :D
Ainoo huono tässä ryhmässä on se että kun ei ole päässyt paikalle niin tuntuu omassa pääkopassa siltä että menee "koukkimaan muitten bileisiin", kun muista on jo tullut niin tiivis ryhmä kun ovat päässeet tyyliin jokaisille treffeile.

Neuvolatkin järjestää mammatreffejä 3-4kk synnytyksestä ja mietin kauan missä se kutsu viipyy kunnes Johannan serkun äiti (heidän poika on syntynyt 2 viikkoa aikasemmin kun Johanna) kertoi että kutsu tullut jo kauan sitten ja yhdet treffit enää jäljellä (kaiken kaikkiaan oli ollut neljät treffit).
No soitin neuvolaan ja kysyin mikä oli homman nimi eikä hän puhelimessa osannut sanoa, pahoitteli vain kun näin oli päässyt käymään.

Nyt pari kolme viikkoa sitten löysin toisen blogin kautta ruotsinkielisen mammaryhmän mutta siellä lapset ovat sekalaisen ikäisiä, luulen jopa ettei ollut yhtäkään toista joulukuu-14 syntynyttä :)
Ei olla vielä oltu heidänkään kanssa treffeillä (ollut jo kahdet) mutta pakko kyllä joku päivä mennä koska treffit ovat tähän mennessä olleet keskustassa.

Joten loppujen lopuksi olen ollut yksinäinen mama mutta sehän on ollut omaa syytäni mutta eiköhän tää tästä parane :)

Jotain mitä meidän neiti rakastaa niin on hoplop!
Ensimmäistä kertaa kun sinne pääsi niin hän oli aivan riemuissaan ja tiesi heti mitä tehdä ja minne mennä, kuinka kiivetä ja miten tulla alas.

Nyt olisi ihan pakko mennä jatkamaan korttien tekoja että saataisiin lähettää ne

.

Mä huudan

Meillä on alussa nukuttu todella huonosti ja koliikkia Johanna "harrasti" pienenä joka loppui vasta ajanmyötä.
Ilta huudot alkoi kuukauden ikäisenä ja AINA samaan kellonaikaan illasta, huusi kun syötävä monta tuntia putkeen ja mikään ei auttanut!
Päivisinkään ei nukkunut päikkäreitä, vaan piti saada olla hereillä tyyliin 24/7.
Minusta ei ollut paljon apua kun olin niin loppu monen viikon kivuista + sektio haava.

Loppujen lopuksi mikään muu ei auttanut kun autolla ajelu ja hissukseen kantaa sisälle ja antaa nukkua kaukalossa.
Mutta pitkät yöajelutkin rupes jo ottamaan voimat miehestä niin peräkanaa sit heilutettiin kaukaloa ilmassa kunnes älysin laittaa kiireellisen ostoilmotuksen nettiin koliikkikeinusta! Ja sellaisen meille tarjottiin nopeeta ja vielä kirpparihintaan.

Ja voi jumatzuba mikä hallelujah moment kun meidän neiti siihen laitettiin ekan kerran, se koliikkikeinu oli meidän pelastus.

En muista enää koska mutta jossakin vaiheessa meidän lady rupes nukkumaan kokonaisia öitä ja vielä omassa sängyssään!
Voin kertoa että shokki ja paniikki oli suuri kun ekoina päivinä heräsit 10ltä ja toinen ei ollut itkenyt/kitissyt/huutanut kertaakaan yön aikana.
Itku kurkussahan mä aina menin katsomaan hengittääkö ja siellä se neiti aina yhtä söpönä nukkui rauhallisesti.

Nykyään meillä nukutaan vieläkin todella hyvin ja kokonaisia öitä, jos ei sitten lasketa niitä harvoja öitä kun on herännyt itkemään uusien hampaitten takia ;)
Johannalla on tällä hetkellä 10 hammasta joista 2 on tullut nyt viime viikon aikana, ja näitä kahta ennen oli pitkä paussi hampaitten tulon kanssa.
Päikkärit päivisin ovat lyhkäiset mutta sekin on luonnollista kun kerta yöllä nukkuu yleensä sen 12h putkeen.

Nyt on oma aika lusittu ja tarkoitus mennä nukkumaan, sweet dreams.

Joulu koputtaa jo ovella

Nyt ei ole montaa yötä enää kunnes joulupukki saapuu!
Päätimme että tänä vuonna ei vielä hankita pukkia vaikka se ehkä kivaa Johannan mielestä jo varmasti olisikin. Ehkä anoppi heittäytyy hurjaksi aattona? you never know ;)

Tänä vuonna on mielestäni ollut todella vaikeaa miettiä mitä Johanna tahtoo joululahjaksi kun pari päivää aikaisemmin on kuiteskin syntymäpäivä juhlatkin.
Viime vuonna tuli paljon pehmoleluja ja vaatteita, vaikka viikon ikäisenä ei varmasti mitään olisi tarvinnut joululahjaksi ;)

En tiedä mutta itselläni on sellainen olo ettei tarvis olla ihan hirvee määrä leluja näin pienelle, meillä tyyliin leikitään samoilla leluilla kun 3kk ikäisenä :D
Sisustus tavart tuli ainaskin heti mieleen nyt kun tytöllä on oma huone.
Nuppipalapelit, nukke (Johanna näyttää todella paljon kiinnostusta siihen että mikä on maha, silmä, tissi, korva jne)
Mitä te olette toivonut/ostaneet 1v lahjaksi tai joululahjaksi pienelle?

Itselleni en tänä vuonna ole pyytänyt mitään, elän vielä viime vuoden joululahjalla jonka sain!
Mutta odotan jouluruokaa kun kuuta taivaalta :D
Toivon että se joulun rauhallinen ja maaginen tunne valtaisi sieluni tänä vuonna, kun vertaa viime vuoteen niin en paljoa muista joulusta muuta kun kovat kivut.

Tästä vielä kolme nopeeta vastausta mitä valitsisin joulupöytään;

Nakit tai lihapullat
-Ei kumpaakaan

Lohi tai silli
-Lohi, varsinki graavilohi <3

Kinkku tai kalkkuna
-Ehdottomasti kinkku!

Mistä pienet tytöt on tehty

Kirjoittelin blogia kun olin raskaana mutta se jäi vähän varjoon kun oli niin paljon tekemistä koulun ja työn kanssa.
Mutta kova työ palkittiin! Sain niin paljon tehtäviä valmiiksi koulun suhteen että ei jäänyt kun yksi kurssi keväälle jonka kävin sillä välin kun L jäi isyyslomalle.
Joten valmistuin koulusta ajallaan ja nyt olen ollut kotona valmistumisen jälkeen tytön kanssa joka täyttää kohta jo vuoden!

Ihmiset kertoo aina kuinka nopeeta aika menee, mutta en olisi ikinä sentään uskonut että näin nopeeta.
Nyt pitäisi jo suunnitella 1-vuotis synttärijuhlia mutta taidan olla hieman laiska kun en tiedä vielä muuta kun että minkälainen kakku tulee (melkein) ja ilmapallot on jo hankittu!
Tänään on 1.12, eli ei ole kun 17 päivää enää niin meidän neiti täyttää 1v.

Vaikeiden päänsärkyjen ja korkean verenpaineen kanssa kamppailin loppu raskaudessa, näin jälkeenpäin katsottua niin en oikeen ymmärrä kuinka olen niistä selvinnyt ja miksi en saanut apua vointiini.. Asuin peiton alla oma tekoinen kiristysnauha ja bolakoru pään ympärillä parisen viikkoa.

Tyttö syntyi viime vuoden joulukuussa 17 päivänä (viikoilla 41+4) kiireellisellä sektiolla.
Tyttö sai helmikuussa 2015 nimekseen Johanna.
Johanna on 11,5kk ikäinen.

No mitä se meidän 11 kuukautinen osaa?
Täys papupata hän ainaskin on, puhuu puhuu ja välillä kiljuu.
Osaa taputtaa, osaa näyttää kun kysyy missä ovat "korva, nenä, lamppu".
Sanoja mitä hän osaa ovat; nenä, "bebe"=jebe (hänen enonsa), mamma, pappa, "dä"=där=tuolla samalla kun näyttää sormella.
Hän osaa myös konttia, kävellä kärryillä itse, kävellä pitkin huonekaluja, kävellä kun pitää hänen käsistään kiinni ja seistä itse ilman tukea.