Mitä tulee tapahtumaan meille kahdelle? Onko meillä enää aikaa toisillemme? Hiipuuko rakkaus?
Eli kaikkia maailman kysymyksiä pyöritin päässäni mutta en osannut antaa vastausta niille koska enhän minä tiennyt mitä tulee tapahtumaan.
Kaikki oli niin uutta mutta ilman miestäni niin en ikinä olisi pärjännyt synnytyksestä saatika ekasta ajasta kotona pienen nyytin kanssa :)
Näin jälkikäteen katsottuna niin ihan turhaan murehdin!
Meillä menee paremmin kun hyvin, riidat vähentyneet radikaalisti vaikka huulen heittoa vähän väliä löytyykin ;) mutta sen sijaan löytyy paljon hellyyttä.
Paljon onnellisempi olo synnytyksen jälkeen kun katsoo noitten kahden hääräilyä yhdessä.
Yhteistä aikaakin saadaan jos halutaan ja yleensä se painottuu 3h/pari kertaa kk (tai joskus enemmän) kun käydään jäähallilla kahdestaan katsomassa peliä.
Rakkaus tota miestä kohtaan vain vahvistuu kun huomaa miten huomaavainen hän on, haluaa että kaikilla on hyvä olla, auttaa askareissa vaikka käy itse töissä päivisin jne.
(likaiset vaatteet hän toki jättää keskelle lattiaa, murrr!)
Onhan toki olemassa negatiivisiakin asioita mutta ne eivät paina mitenkään mieltä.
Jokainen on omalaatuinen ja jos niitä ei jaksa kattella niin ei ole pakko.
Mä oon hyväksynyt mieheni huonot puolet vaikka välillä tuleekin sanaharkkaa joistakin asioista.
Mutta life is life ja life goes on.
Joten ei voi muuta sanoa kun että todella tärkeä toi mun murmeli on <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti