Taisin olla liian väsynyt kun en edes vaivautunut lähettämään miehelle viestiä töihin mitä tapahtuu ja en edes katsonut kelloa mutta veikkaisin että 7-8 maissa aamulla.
Koska sängylle menin takaisin ja nukahdin uusiksi.
Heräsin uudestaan 12 aikoihin ja makasin vain sängyssä koska pää oli räjähtämäisillään mutta olin myös hyvin innoissani että tänäänkö lentää lapsi mahasta ulos! Viikkoja oli sentään jo 41+3 ja oltiin saatu lähete synnytyksen käynnistykseen 41+5.
Pieniä menkkakipuja siinä oli koko aamu- ja iltapäivän.
Mieskin pääsi kotia vähän ennen 16.00 ja oli ihmeissään kun en ollut lähettänyt/soittanut mitään.
Makasin koko päivän sohvalla silmät kiinni tai toisella silmällä kurkkien telkkaria.
18.00 alkoi sportin peli ja silloon rupes olemaan vähän oudompi olo joten päätin mennä suihkuun istumaan, josta sitten vähän väliä piti huutaa mikä tilanne pelissä.
Välillä poistuin suihkusta sängylle mutta kokoajan rupes olemaan tukalampi olo kun suihkusta pääsin niin menin aina takaisin tulikuuman suihkuun.
Kun peli loppui niin silloin ei edes suihku enää auttanut vaan kovat ja tiheät supistukset tuli ihan puun takaa joten kirosin hiljaa että nyt jumalauta lähetään synnärille!
Automatka tuntui ikuisuudelta vaikka oikeasti se kesti sen 2-3min, hahahaha!
Synnärille päästyä kello oli noin 21.00 ja mut laitettiin käyrille tutkimushuoneessa ja voi jessus kun oli tukalaa yrittää maata paikoillaan.
Sitten sieltä kätilö tuli ja sanoi että tiheät on supistukset että katsotaan mikä tilanne, olin 3cm auki ja mulle annettiin sairaala vaatteet päälle ja eiku synnytyshuoneeseen.
Synnytyshuoneessa huomattiin että kamera ottanut iskua jostakin ja hajonnut eli ei paljoo kuvia sieltä saatu.
En tiennyt siinä vaiheessa miten päin olla koska kivut olivat ihan omaa luokkaa, tuntui siltä että halusin repiä raajat irti ettei tarvi tuntea enää samaa kipua.
Siinä rupes jo miettimään että mikä on normaalia kipua kun eivät enää tuntunut aikasemmilta supistuksilta.
Sain oxanest piikin joka ei auttanut ollenkaan joten kätilö pyysi anestesialääkärin paikalle.
Tässä kohtaa kun epiduraalipuudutus piti laittaa niin meinasin potkasta kätilön ikkunasta ulos! Sillä hetkellä hän oli vain tiellä, piti mua huonossa asennossa ja mumisi omiansa samaan aikaan kun anestesialääkäri sanoi että pitää saada parempi asento ja olla liikkumatta.
Senhän mä jo tiesin ja siksi menikin hermot. Sanoin pään sisällä vittu, liikuin parhaaseen asentoon ever ja lääkäri kiitti.
Sinä hetkenä ajattelin mielessäni että "IN YA FACE BIAATCH"
Eka puudutus auttoi hetken ja sain torkuttua.
Tässä kohtaa olin kuulema kätilön mukaan 5cm auki.
Kun toinen puudutus laitettiin niin ei enää auttanut, laitettiin ilokaasu päälle mutta eihän sekään mitään auttanut.
Kätilö ymmärsi hakea avustavan lääkärin katsomaan tilannetta.
Samalla lääkäri pisti kohdunkaulan puudutuksen, enkä kyllä tiedä miksi ;)
Mutta yhtäkkiä olinki vain 3cm auki, vauva stressaantui mahassa mitä kauemmin aikaa kului.
Hetken siellä alapäässä ronklattua lääkäri totesi että synnytys on pysähtynyt ja vauvan pää on virheellisessä asennossa.
Eli päädyttiin kiireelliseen sektioon.
Siitä asiat eteni nopeeta, äkkiä tuli 2 hoitajaa lisää valmistamaan mut leikkaukseen.
Leikkaussalissa oli sama ihana anestesialääkäri odottamassa <3
Tällä kertaa sain ihan itse laittautua oikeaan asentoon, huusin "älä vaan tee mitään vielä tulee supistus" x3, mitennii olin peloissani että olisi tökkiny neulan ja olis osunu hermostoon...
Voin kertoa että kun puudutus vaikutti niin djiisus mikä taivas!
Ihanaa kun kipu loppui kun seinään ja siinä vaiheessa huomasi miten loppu ja väsynyt ihminen voi olla.
03.46 masusta ulos tuli 4045g klöntti jolla oli pituutta 50,5cm.
Leikkaavat lääkärit mumisi jotain ja ihmetteli miksi lapsi ei huuda.. Oli pitkä hiljaisuus ja yhtäkkiä kuului parkuminen ja lääkäritkin totesi että "noniin tulihan se sieltä".
Oltiin annettu lisähappea kun ei ollut lähteny kunnolla hengittämään.
Vauva tuotiin mulle näytille ja siinä hän oli silmät auki, hiljainen ja vain katseli mammaa <3
Lapsi ja isi lähti BBlle, ja sinne mä jäin leikkauspöydälle odottamaan että maha saadaan ommeltua kiinni ja sitten siirrettiin heräämöön.
Heräämössä olin ikuisuuden, pulssia ei saatu laskemaan ja en tiedä mitä kaikkea lääkettä annettiin.
Jossakin kohtaa kysyin että onko täällä ilmastointi rikki kun on niin perkeleen kuuma.
Siinä vasta huomattiin että mulla oli kuume, olin läpimärkä hiestä.
14 aikoihin mutkin siirrettiin bblle kun ei osattu sanoa mikä pulssia vaivaa tai tehdä asialle mitään ja seuranta jatkui osastolla.
Melkein heti tyttö tuotiin huoneeseen mun luo ja pääsin pitämään sylissä ekaa kertaa.
Jo sairaalaassa meidän neiti ei ollut nukkuvaa sorttia päivisin, vaan hereillä piti olla ja ihmetellä uutta maailmaa!
Mites teidän muitten synnytys on mennyt/sujunut? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti