keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Mä huudan

Meillä on alussa nukuttu todella huonosti ja koliikkia Johanna "harrasti" pienenä joka loppui vasta ajanmyötä.
Ilta huudot alkoi kuukauden ikäisenä ja AINA samaan kellonaikaan illasta, huusi kun syötävä monta tuntia putkeen ja mikään ei auttanut!
Päivisinkään ei nukkunut päikkäreitä, vaan piti saada olla hereillä tyyliin 24/7.
Minusta ei ollut paljon apua kun olin niin loppu monen viikon kivuista + sektio haava.

Loppujen lopuksi mikään muu ei auttanut kun autolla ajelu ja hissukseen kantaa sisälle ja antaa nukkua kaukalossa.
Mutta pitkät yöajelutkin rupes jo ottamaan voimat miehestä niin peräkanaa sit heilutettiin kaukaloa ilmassa kunnes älysin laittaa kiireellisen ostoilmotuksen nettiin koliikkikeinusta! Ja sellaisen meille tarjottiin nopeeta ja vielä kirpparihintaan.

Ja voi jumatzuba mikä hallelujah moment kun meidän neiti siihen laitettiin ekan kerran, se koliikkikeinu oli meidän pelastus.

En muista enää koska mutta jossakin vaiheessa meidän lady rupes nukkumaan kokonaisia öitä ja vielä omassa sängyssään!
Voin kertoa että shokki ja paniikki oli suuri kun ekoina päivinä heräsit 10ltä ja toinen ei ollut itkenyt/kitissyt/huutanut kertaakaan yön aikana.
Itku kurkussahan mä aina menin katsomaan hengittääkö ja siellä se neiti aina yhtä söpönä nukkui rauhallisesti.

Nykyään meillä nukutaan vieläkin todella hyvin ja kokonaisia öitä, jos ei sitten lasketa niitä harvoja öitä kun on herännyt itkemään uusien hampaitten takia ;)
Johannalla on tällä hetkellä 10 hammasta joista 2 on tullut nyt viime viikon aikana, ja näitä kahta ennen oli pitkä paussi hampaitten tulon kanssa.
Päikkärit päivisin ovat lyhkäiset mutta sekin on luonnollista kun kerta yöllä nukkuu yleensä sen 12h putkeen.

Nyt on oma aika lusittu ja tarkoitus mennä nukkumaan, sweet dreams.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti