Että olisivat ehtineet tehdä sitä ja tätä yms.
Heidän kirjoituksistaan saa päätelmän että elämä loppui sinä päivänä kun ensimmäinen lapsi syntyi?
Esimerkkejä "olisin halunnut";
-Matkustaa ympäri maailmaa
-Viettää enemmän aikaa puolison kanssa
(Käydä elokuvissa, illallisilla, parilla pubissa)
-Bilettää
-Hankkia omistusasunto
Tossa nyt joitakin esimerkkejä ja en vaan ymmärrä niitä.
Matkustaa voi lapsien kanssakin! Kunnes ovat tarpeeksi vanhoja että pärjäävät yksin.
Siinä samalla voit bilettää, eli mitä vanhemmaksi tulet niin sitä kovempi meno näyttää olevan, JIIHAA!
Asuntoa me etsittiin raskauden aikana eikä tullut vastaan mitään miellyttävää, eikä sitä pakottamalla voi ostaa vain jonkun talon kun kyse kuiteskin on rahasta ja viihtyvyydestä.
Joten päätettiin mennä vuokralle kaksioon kunnes olen takaisin töissä ja markkinoille rupee satelemaan taas asuntoja.
Tuon enemmän aikaa puolison kanssa toki ymmärrän että ei kaikilla ole isovanhempia tai kavereita jotka voisivat tulla välillä hoitamaan, varsinkin jos asuu vieraalla paikkakunnalla tai jos ei oo isovanhempia.
Mutta meillä on iso onni että on mummat ja paapat jotka ihan mielellään katsoo ja viettää aikaa neidin kanssa ja siitä olen todella kiitollinen.
Ensi viikonloppuna meillä on "kahden keskistä" aikaa miehen kanssa kun neiti lähtee mumman ja paapan luokse yökylään.
Me suunnataan nokka kohti Poria fanibussilla katsomaan kun Vaasan sport vetäsee 3pojoo kotia!
Siinä sitten meillä on koko ilta aikaa keksiä jotain kivaa kun palataan takaisin Vaasaan, joten lauantaita odotellessa.
Joten loppusumma on omalla kohdalla että lapsi ei hidasta menoa mitenkään.
Mites sun kohdalla? Jäikö jokin harmittamaan lapsen hankinnan jälkeen?
P.S Odottakaapa vaan kun täytän 50 ja juoksentelen espanjan pubeissa mun uusilla silikooni-tisseillä, woop woop!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti